Mitä tapahtuu nyt

 

Jotkut ovat varmasti ihmetelleet Viestin sosiaalisen median hiljaisuutta viimeisen kuukausien ajan. Voin raottaa hieman tietämättömyyden verhoa ja paljastaa, että ilmapiiri on ollut näillä tienoilla ajoittain vähintäänkin yhtä hiljaista. Tässä tekstissä kerron hieman menneestä ja tulevasta. Mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu.
Palataan ensiksi syyskuun 4. päivään. Toinen karsintaottelu. Rinta-Jouppi Areena. Kyrölä.
Viimeisen hävityn matsin jälkeen oli tunnelma juuri sellaista kuin keskiverto urheilun kuluttaja saattaisi sen kuvitella olevan. Tyhjyys täytti joka nurkan pukukopissa leviten koko kenttäalueelle, koska uskoisin kaikkien tienneen siinä kohtaa, että natiseva talo tulee nyt repeämään liitoksistaan viimeisen kerran. Ja vaikka urakkaa lähdettiin jokunen vuosi takaperin rakentamaan uudelleen vankemmalle pohjalle, niin insinööri tietää kyllä, miten käy, kun sokkeliin pääsee vettä. Tämä projekti Ykköspesiksessä on tullut tältä osin päätökseen.

 

Mika Joensuu kipparoi Viestin toistaiseksi viimeistä ykköspesiskautta. Mökö kotiutti miehen 29 kertaa ja keräsi 89 kärkilyöntiä. Lautasen ääressä peli sujui tasaisen varmasti kuin aiempinakin vuosina. Kuva: Mika Pukkinen

 

Vaikka putoaminen harmittaa pohjattomasti, saamme muistella hienoja hetkiä ja kasvutarinoita, joita pääsimme Ykkössarjassa kokemaan ja todistamaan. Menneiden kausien aikana Viesti-paidassa pelasi toistakymmentä pelaajaa, jotka lyhyemmän tai pidemmän visiitin jälkeen pelasivat itsensä pääsarjatasolle, tai muuten raavaalla työllä kehittyivät pesäpalloilijoina nostaen omia osakkeitaan. Lienee kiistatonta, että Viestissä pääsi jokainen näyttämään taitonsa ja kantamaan vastuuta sen mukaan. Joukkueen tekemisessä oli aidosti meininkiä. Harjoituksissa sekä prässättiin että kannustettiin, ja ennen kaikkea kunnioitettiin kaveria – olihan sääntönä jo pitkään ollut, ettei toisia sätitä eikä puhuta pirullisia. Seurassa luotiin hyvät puitteet ja säännöt terveelle kilpailulle, mikä antoi kaikille yhtäläiset mahdollisuudet menestyä lajin parissa. Omistautuminen isolla sydämellä joukkueen työhön kentällä ja sen ulkopuolella jätti minuun ja moneen muuhun lähtemättömän vaikutuksen. Tässä joukossa on sekä menneitä seuran omia kasvatteja että muualta Viestiin kulkeutuneita pelaajia.

 

Mikko Hakomäki toimi Viestin kapteenina kaudella 2018. 24 lyötyä ja 121 kärkilyöntiä runkosarjassa takasivat Haksalle superpesissopimuksen Siilinjärven Pesikseen seuraavaksi kaudeksi. Haksa toimi tärkeänä promoottorina kauteen lähdettäessä, kun sarjapaikkaa tarjottiin uudelleen putoamisen jälkeen. Kuva: Janne Ritari

 

Jokainen (amatööri)urheiluseurassa toimiva tietää lajista riippumatta, että kädet ovat usein vähissä, eikä systeemi toimi kestävästi samoin kuin kaupungin työmaalla: yksi kaivaa, yhdeksän valvoo, ja kaikille maksetaan sama palkkio. Ja vaikka silloin tällöin tunsin itsekin, että hukun loputtomiin töihin ja voimavarat harjoitella samanaikaisesti olivat vähissä, oli tärkein mieltä ohjaava mentaliteetti kuitenkin sanat, jotka hyvä ystäväni joskus minulle kertoi: ”Tärkein tästä toiminnasta saatava arvo on se, että saadaan tehdä tätä juttua”. Ja näinhän se on. Jokainen asia, joka ryhmänä toteutetaan, on aina ainutlaatuinen projekti. Kesti jonkin aikaa ymmärtää tämän virkkeen merkitys, mutta kun se tulee 25 vuoden kokemuksella, ei ole epäilystäkään, etteikö se pitäisi paikkansa. Viestissä oli aito yhteistyön meininki. Harva siellä tienaamaan pääsi, mutta harva pääsi näin hienossa yhteisössä toimimaan – olit sitten pelaaja, pelinjohtaja tai seuratyöntekijä.

 

Jaakko Erkkilä pelasi kauden 2019 isolla roolilla ja teki seuraavaksi kaudeksi sopimuksen Koskenkorvan Urheilijoihin. Erkki toimi joukkueen kapteenina lyöden 21 ja tuoden 24 juoksua. Kärkilyöntejä kertyi peräti 139 kappaletta. Kuva: Janne Ritari

 

Putoamisen jälkeen

 

Joukkuelajien maailmassa sarjapaikan säilyttäminen on seuralle sitä merkittävämpi mitä korkeammalla sarjatasolla pelataan. Pienille paikallisille seuroille se on usein elinehto. Ykkössarja kiinnostaa pelaajia kilpailullisuuden vuoksi. Ero Superpesiksen ja Ykköspesiksen välillä on iso, ja iso se on Ykköspesiksen ja Suomisarjan välilläkin. Tästä syystä on luonnollista, että pelaajapakka usein tulee pemahtamaan maailmalle. Näin kävi myös meidän tapauksessamme. Olin itse ääriäni myöten pesäpalloa ja sen oheistoimintaa täynnä, mutta jostain syystä keräsin vielä itseni kasaan viimeisen kerran, ja päätin jäädä rakentamaan tulevaa. Onhan kyse kuitenkin seurasta, joka minulle on aina merkinnyt kaikista eniten.
Millä materiaalilla voidaan siis jatkaa, jos runko katoaa lähes kokonaan? Luonnollisin tapa edetä on lähteä hakemaan uutta nousua omien tai lähialueiden juniorien kautta. Näistä junioreista on kuitenkin toistaiseksi pulaa. Lisäksi Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla on miesten Suomisarjassa jo kahdeksan joukkuetta, mikä vaikeuttaa pelaajien hankkimista entisestään. Pelaajamarkkinat ovat pesäpallon keskuudessa melko kapeat, eikä uusien pelaajien kasvattaminen yleensä onnistu yhdessä talvessa, vaan sellainen projekti ottaa yleensä vuosia riippuen toki pelaajan iästä ja lähtötasosta. Tällöinkin tulee ympärillä olla kannustava ja tsemppaava ryhmä, joka koulii nuoresta miehestä pelurin aikuisten sarjaan. Itse pääsin tällaisesta jengistä aikoinani nauttimaan, mutta nyt kun olisi ollut minun vuoroni ohjastaa nuorempia, kävi harjoitusryhmäkin erilaisten kommervenkkien jälkeen liian ohkaiseksi.
Aikoinaan kuulin vitsin, joka kuului: ”Kyllä niitä pelaajia alkaa keväisin aina paljastua lumien sulamisen aikaan”. Ehkä niinkin, mutta itse en koe sitä varteenotettavana mahdollisuutena rakentaa joukkuetta, josta puuttuu useampi kuin viisi miestä. Täytyy tosin myöntää, etteivät ulkoiset olosuhteet ja ympärillä tehdyt isot päätökset suoneet meille etuja rakentaa joukkuetta uudelleen.
Näiden pohdintojen pohjalta tehtiin lopulta päätös. Päätös, jota kukaan ei olisi halunnut allekirjoittaa, mutta joka oli lopulta tehtävä. Tiedossa olevien faktoja tarkastellen koettiin mahdottomaksi jatkaa pelaamista miesten Suomensarjassa kaudella 2022. Siispä luovumme sarjapaikastamme. Vähänkyrön Viestillä on ollut miesten edustusjoukkue vuosikymmeniä, kun pesäpallo nousi suosioon tässä perinteikkäässä urheilupitäjässä. Harmillista, että tämäkin putki joudutaan samalla katkaisemaan.

 

Mikko Vihriälä edusti Viestiä kausilla 2019 ja 2021. Kopparina pelaava Mike Green pelasi usein sisäpeliä pienellä numerolla nopeiden jalkojen ja monipuolisten vaihtolyöntien takia. Nuorempi veli Lauri ehti esiintyä 10 ottelussa, kunnes käsky kävi Vimpelin Vedon miehistöön. Molemmat olivat Vimpelin farmipelaajia ja esiintyivät erinomaisesti edukseen Viestissä. Kuva: Mika Pukkinen

 

On tullut aika kiitosten

 

Urheilujoukkueen pyörittäminen on työlästä ja hankalaa hommaa. Lukemattomien kökkätyötuntien lisäksi tarvitaan runsaasti tukijoita.
Suuret kiitokset uskollisille tukijoillemme, jotka pysyitte kanssamme alusta saakka.
Suuret kiitokset pesäpallojaoston ja seuran väelle, jotka mahdollistitte sujuvat ottelutapahtumat ja pelaamisen ylipäätään.
Kiitos kaikille uskollisille kannattajille, jotka kannustitte ja olitte kiinnostuneita asioistamme.
Vaikka taustat olisivat minkälaiset tahansa pitää niitä pelimiehiäkin olla. Kiitos kaikki Viestiä edustaneet toverit, jotka annoitte kaikkenne kentällä ja pelasitte logolle.
Suuri kiitos Vimpelin Vedolle hyvin sujuneesta farmiyhteistyöstä. Viestin läpi on kulkeutunut superpesikseen monia miehiä, joiden huippuotteista voidaan nyt jo nauttia pelikentillä. Rehtejä, rehellisiä, suoraselkäisiä ja ennen kaikkia huipputyyppejä.

 

Rutanen (ei se tuomari) löydettiin aivan liian myöhään. Menneellä kaudella Riku oli joukkueen ykköslyöjämies 50 lyödyllä. Mainion kauden jälkeen tie vei Seinäjoen JymyJussien riveihin. Kuva: Mika Pukkinen

 

Kiitos toimittaja Mika Pukkiselle. Mika kävi kuvaamassa pelejä ja kirjoittamassa niistä lehteen. Minä puolestani sain käyttää kuvamateriaalia hyväkseni Viestin sosiaalisessa mediassa.
Kiitos myös Janne Ritarille. Janne opetti minut sosiaalisen median ylläpidon saloihin. Janne hoitaa nykyään Manse PP:n miesten somea päävastuualueenaan videotuotanto. Ottakaa Mansen some haltuun, niin pääsette seuraamaan hänen tuotantoaan. Viesti on siitä kova porukka, että meiltä ostettiin somevastaavakin superiin.
Erityiskiitokset vielä Pasi Keskiselle, joka toimi joukkueenjohtajana ja huoltajana menneellä kaudella hoitaen erinomaisesti juoksevia asioita. Pasi teki myös ison päivätyön pelinjohtajafarssin aikaan etsien uutta pelijohtajaa kaudelle 2020. Menneenä syksynä Pasi on myös tehnyt kaikkensa, jotta Suomisarjaa päästäisiin vielä pelaamaan. Mutta sanon Pasi sulle, että vaikka et koskaan tyydy epäonnistumiseen, ei tämän asian eteen ollut kenelläkään enää mitään tehtävissä.
Näihin kiitoksiin päätän tämän kirjoitelman. Hienoja hetkiä, tapahtumia, muistoja, onnistumisia, epäonnistumisia, voittoja, tappioita, myötä- ja vastoinkäymisiä. En ole katkera tai vihainen – olen päinvastoin äärimmäisen kiitollinen kaikesta opista ja viisaudesta, joita olen päässyt tässä projektissa kokemaan ja näkemään. Kaikki kirjoittamani sanat ovat omiani, ja kirjoitan ne omalla nimelläni ja naamallani. Soitellaan kun on pelejä. See you later alligator. Ja mitä näitä ny olikaan.

 

Tommi Lintala
Pelaaja, somevastaava, seuratyöntekijä

 

 

 

 

 

 

”Play for the logo on the front, they’ll remember the name on the back.”